karollaonasiaa_karoliina_lehtonen

Mitä Twitterissä saa möläyttää ja miksi?

Sosiaalinen media hämärtää käsitystämme yksityisen ja yleisen rajoista. Möläytysten vaara kasvaa, mikäli sinulla on paljon seuraajia Twitterissä, joista suurin osa on puolituttuja. Liika itsesensuuri kuitenkin näivettää sosiaalisen median parhaat puolet. 

Ylen Kannabisilta  nostatti ohjelman aikana Twitterissä keskustelua niin, että seuraavana päivänä Iltasanomat otsikoi tyrmistyneistä juontajista ja julkisesti anteeksipyytävistä twiittajista. Twitterissä ja Facebookissa on se ongelma, että päästettyäsi suustasi sammakon, se ei teoriassa koskaan häviä seinältäsi. Voit tietenkin poistaa postauksesi jälkeen päin, mutta julkinen ulostulo on kuitenkin jo tapahtunut. Oikein ”hyvällä tuurilla” kielikukkasesi tai älynväläyksesi voi tulla kuvankaappauksena sinua vastaan lukiessasi seuraavan kerran Feissarimokia.

Väärinymmärryksen vaara kasvaa, mikäli sinulla on laaja ystäväpiiri Facebookissa tai paljon seuraajia Twitterissä, joista suurin osa on puolituttuja. Ihmisillä on havaittu olevan ongelmia kyvyssä jäsennellä oma viesti oikein virtuaaliselle joukolle ihmisiä, joista osa tuntee viestin kirjoittajan hyvin ja osa ei (tästä on kirjoittanut mm. Jesper Knudes, Copenhagen Institute for Future Studies, Scenario 5/2013). Kun kirjoittaa mielessä ne viisi tutuinta naamaa, on vaikeaa muistaa, että puolitutut ihmiset eivät tunne sinun huumorintajuasi tai ymmärrä tapaasi ajatella asioita.

Twitterin osalta myös twiittauksien nopea tahti aiheuttaa ongelmia sisällön itsesensuuriin. Jos odotat 10 minuuttiakin, olet helposti ulkona keskustelusta. Tässä vauhdissa ei ole mahdollisuutta googlettaa ihmisen taustoja tai lähettää twiittiä oikoluettavaksi äidinkielenopettajalle.

Yrityksiltä vaaditaan sosiaalisessa mediassa vielä enemmän virheettömyyttä ja korrektiutta kuin yksilöiltä. Moni sosiaalisen median polkuansa aloittava yritys on seissyt edessäni kauhusta kankeana mielessään kaikki se kuvitteellinen vihaposti, jota alkaa heitä kohdin syöksyä ensimmäisen postauksen myötä. Totuus selviää kuitenkin nopeasti. Suurin huolenaihe vihapostin sijaan onkin se, miten ihmiset saadaan kiinnostumaan ja huomaamaan yritys muiden joukosta. Yritysten omat odotukset tarpeesta olla virallisen-kohteliaan-asiallinen, mutta silti mielenkiintoinen ja ehkä joskus uskaliaana päivänä myös hauska, on mielestäni aivan turhaan liian monimutkaista ja vaikeaa. Ei ihme, että yritystwitterit ja Facebook-sivut ammottavat tyhjinä sisällöstä. Vähemmästäkin jännityksestä saa aikaan kirjoittajan blokin – ja lopputulokseksi teennäisiä, seuraajien mielestä tylsiä ulostuloja.

Miten meidän pitäisi sitten käyttäytyä sosiaalisessa mediassa? Normiksi mielestäni riittää toisten ihmisten kunnioittaminen. Liika rajoittaminen ja itsesensuuri vie sosiaalisen median parhaan puolen pois: sen, että pääsemme tutustumaan ihmisiin julkisuuskuvan tai yrityksen takana. Jos odottaa täydellisyyttä, saa pysyä hiljaa. Puhukaa ihmiset, sillä puhumaan tänne on tultu.

 

Karoliina Lehtonen on yrittäjä ja markkinoinnin asiantuntija. Hänen intohimonsa on auttaa yrityksiä kehittämään heidän kilpailukykyään kansainvälisillä markkinoilla. Hänellä ei ole karvahattua tai silmälaseja, vaikka niin moni luuleekin.

5 kommenttia:

Olen pohtinut, että yksi ongelma on siinä, että ns. vakiintunut media nostaa näitä mokia kärkkäästi esille sen takia, että se on nopeaa ja helppoa. Sen sijaan aikaa ei tunnu jäävän taustoittavalle journalismille, jossa mennään pintaa syvemmälle.

Voin toki olla väärässä, mutta se kai on toimittajan/journalistin koulutuksen saaneiden vahvuus, että on valmiuksia ja halua tehdä syvällisempää sisältöä klikkijournalismin sijaan.

Vahvuus varmaan olisikin, mutta olen kuullut toimittajilta, että aikaa ei ole. Mä uskon, että taustoittava työ siirtyy yritysten harjoittamaan sisällöntuotantoon. Yrityksiä motivoi taustoittaminen ja sisältö, koska se lisää ostajien uskoa heidän tuotteisiin ja palveluihin. Lisäksi tulee ns. self publisherit, joita motivoi huomioarvo ja mahdollinen lisätienisti. Perinteisistä toimittajista tulee klikkitoimittajia.

Eniten tässä kannabishässäkässä ovat sählänneet ns. perinteisessä mediassa vaikuttavat mediapersoonat, joiden julkisuudessa esiintymisestä palkan maksaa joku ns. perinteinen media. Näillä tyypeillä on niin kiire päteä ensimmäisenä nokkeluuksiaan twitteriin, että mokia tulee varmasti, kun hutkitaan ennenkuin tutkitaan. Tähän kiireeseen ei liene muuta syytä kuin järjenkäytön ohittava himo huomioon. Kun sitten mokailijana sattuu olemaan Sarasvuon tyyppinen paljon tunteita herättävä persoona, onkin sotku valmis. Tällaiset digitaaliset aivopierut ovat valitettavasti sellaisia, että ne eivät haihdu tuulen mukana. Ne leviävät globaalisti ja ovat löydettävissä tulevina vuosina, halusi kirjoittaja sitä tai ei. Harmi. Olisi ajatellut ensin.

Tähän voi osaltaan vaikuttaa se, että Sarasvuo aika suoraan pisti Tuukka Temosen pyytämään anteeksi ”kun teki väärin”. Mulla tuli ainakin mieleen, että näinköhän sitä nöyrimmistä nöyrintä anteeksipyyntöä säästeltiin omaan lähetykseen, kun siinä välissä pyydettiin tai ei pyydetty anteeksi. Itse en viimeisintä Sarasvuota katsonut, niin en tiedä käsittelikö hän asiaa.

Himo huomioon saattaa ihmiset usein noloon tilanteeseen julkisuuden kanssa.